Biologinen torjunta kiinnostaa yhä useampaa ammattiviljelijää, ja syystä: se tarjoaa kestävän vaihtoehdon kemialliselle kasvinsuojelulle ja sopii erinomaisesti integroituun tuotantoon. Ennen kuin menetelmä otetaan käyttöön, on kuitenkin tärkeää ymmärtää, millaisia riskejä biologiseen torjuntaan liittyy ja milloin se toimii parhaiten.
Biologinen kasvinsuojelu ei ole yksinkertainen ratkaisu, joka toimii automaattisesti kaikissa olosuhteissa. Ammattiviljelyn arjessa onnistuminen vaatii suunnittelua, oikeaa ajoitusta ja realistisia odotuksia. Tässä artikkelissa käymme läpi biologisen torjunnan keskeisimmät riskit ja sen, miten niitä voidaan hallita käytännön tasolla.
Biologinen torjunta on menetelmä, jossa tuholaisten, kasvitautien tai rikkakasvien hallintaan käytetään eläviä organismeja tai niistä peräisin olevia aineita kemiallisten torjunta-aineiden sijaan. Kasvihuonetuotannossa tämä tarkoittaa tyypillisesti hyötyeliöiden, petopunkkien tai mikrobivalmisteiden käyttöä.
Käytännössä biologiseen torjuntaan kuuluvat esimerkiksi leppäpirkot ja petopunkit kirvojen ja punkkien torjuntaan sekä hyödylliset sienet ja bakteerit kasvitautien hallintaan. Menetelmä perustuu luonnon omiin tasapainomekanismeihin, ja sen tavoitteena on pitää tuholaispaine kaupallisesti hyväksyttävällä tasolla ilman kemiallisia jäämiä. Biologinen kasvinsuojelu sopii erityisesti suljettuihin kasvihuoneympäristöihin, joissa olosuhteet voidaan pitää hallinnassa.
Biologisen torjunnan suurimmat riskit ovat ajoituksen epäonnistuminen, väärä lajivalinta, epäsuotuisat olosuhteet sekä torjuntaorganismien huono eloonjääminen käytännön olosuhteissa. Lisäksi menetelmä on usein hitaampi kuin kemiallinen torjunta, mikä voi johtaa tilanteeseen, jossa tuholaiskanta kasvaa liian suureksi ennen kuin torjunta alkaa vaikuttaa.
Biologinen torjunta toimii parhaiten ennaltaehkäisevänä tai varhaisessa vaiheessa aloitettuna toimenpiteenä. Jos hyötyeliöt vapautetaan liian myöhään, tuholaiskanta on jo niin suuri, ettei biologinen torjunta pysty sitä hallitsemaan. Ammattiviljelijälle tämä tarkoittaa, että seurannan on oltava jatkuvaa ja reagoinnin nopeaa.
Jokainen tuholainen vaatii oikean torjuntaorganismin. Väärä lajipari tarkoittaa käytännössä, ettei torjunta tehoa lainkaan. Lisäksi jotkut hyötyeliöt ovat herkkiä lämpötilalle, kosteudelle tai valolle, joten kasvihuoneen olosuhteilla on suora vaikutus niiden tehokkuuteen.
Kyllä, biologinen torjunta voi epäonnistua kasvihuoneessa. Yleisimmät syyt epäonnistumiseen ovat liian korkea tai matala lämpötila, väärä ilmankosteus, torjuntaorganismien huono varastointi ennen käyttöä sekä liian pieni vapautusmäärä suhteessa tuholaisten populaatioon.
Kasvihuoneessa on myös huomioitava, että jotkut rakenteelliset tekijät, kuten tiivistymisalueet tai epätasainen ilmankierto, voivat luoda mikroilmastoja, joissa tuholaisten on helppo lisääntyä mutta hyötyeliöiden vaikea selviytyä. Torjuntaorganismien levittämistapa vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen: epätasainen levitys jättää katvealueita, joissa tuholainen jatkaa lisääntymistään.
Biologinen ja kemiallinen torjunta voidaan yhdistää integroidussa kasvinsuojelussa, mutta yhdistelmä vaatii tarkkaa suunnittelua. Monet kemialliset torjunta-aineet ovat haitallisia tai tappavia hyötyeliöille, joten niiden käyttö biologisen torjunnan rinnalla voi tuhota koko torjuntaohjelman.
Integroidussa tuholaistorjunnassa eli IPM-strategiassa biologinen torjunta toimii ensisijaisena menetelmänä, ja kemiallisia aineita käytetään vain tarvittaessa, ja silloin valitaan hyötyeliöille mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavia valmisteita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viljelijän on tunnettava käyttämiensä torjunta-aineiden vaikutukset eri hyötyeliöihin ennen kuin tekee päätöksen niiden käytöstä. Monet torjunta-ainevalmistajat julkaisevat taulukoita, joissa kerrotaan aineen yhteensopivuus yleisimpien biologisten torjuntaorganismien kanssa.
Biologinen torjunta ei sovi tilanteisiin, joissa tuholaiskanta on jo massiivinen ja vaatii nopeaa hallintaa, olosuhteet ovat hyötyeliöille epäsuotuisat tai viljelykierto on niin lyhyt, ettei torjuntaorganismeille jää aikaa asettua ja vaikuttaa. Myös avomaatuotannossa biologinen torjunta on haastavampaa kuin kasvihuoneessa.
Erityisesti avomaalla sääolot, tuuli ja sateet voivat heikentää torjuntaorganismien eloonjäämistä merkittävästi. Lyhyen kasvukauden viljelykasveilla, kuten nopeasti vaihtuvissa salaattiviljelyissä, biologisen torjunnan rakentaminen ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa, koska hyötyeliöpopulaation kehittyminen vaatii aikaa. Lisäksi jos kasvihuoneessa käytetään säännöllisesti laaja-alaisia torjunta-aineita muihin tarkoituksiin, biologisen torjuntaohjelman ylläpitäminen on erittäin vaikeaa.
Biologisen torjunnan riskejä hallitaan parhaiten ennakoivalla suunnittelulla, säännöllisellä seurannalla ja oikeiden torjuntaorganismien valinnalla juuri omaan viljelyympäristöön. Riskienhallinta alkaa jo ennen kuin ensimmäistäkään hyötyeliötä vapautetaan kasvihuoneeseen.
Käytännön toimenpiteet riskien minimoimiseksi:
Ammattiviljelijälle biologinen torjunta on investointi, joka maksaa itsensä takaisin pitkällä aikavälillä pienempinä kemikaalikuluina, parempana tuotelaatuna ja kestävämpänä tuotantona. Me Puutarhaliike Hellellä autamme viljelijöitä löytämään omaan tuotantoon sopivimmat ratkaisut, olipa kyse sitten kasvihuoneteknologiasta, kasvualustoista tai kasvinsuojelun kokonaissuunnittelusta. Oikea tieto ja laadukkaat välineet ovat perusta onnistuneelle biologiselle torjuntaohjelmalle.
