Biologinen torjunta on ammattiviljelijöiden keskuudessa kasvava kiinnostuksen kohde, ja syystä: se tarjoaa kestävän vaihtoehdon kemiallisille kasvinsuojelumenetelmille. Mutta kuten monessa muussakin viljelyteknisessä ratkaisussa, myös biologisessa torjunnassa voi tehdä virheitä, joilla on yllättävän kauaskantoisia seurauksia puutarhan ekosysteemille.
Tässä artikkelissa käymme läpi biologisen torjunnan perusteet, yleisimmät sudenkuopat sekä sen, miten valitset oikean torjuntaeliön kullekin tuholaiselle. Tavoitteena on auttaa sinua hyödyntämään biologista torjuntaa viisaasti, olipa kyse kasvihuoneviljelystä tai avomaaviljelystä.
Biologinen torjunta tarkoittaa tuholaisten, kasvitautien tai rikkakasvien hallintaa elävien eliöiden tai niiden tuottamien aineiden avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi petohyönteisten, loispistiäisten, ankkuriperhosten tai hyödyllisten mikrobien käyttöä kasvinsuojelussa kemiallisten torjunta-aineiden sijasta tai rinnalla.
Puutarhataloudessa biologinen torjunta jaetaan yleensä kolmeen pääluokkaan: klassiseen biologiseen torjuntaan, jossa luontainen vihollinen tuodaan uudelle alueelle pysyvästi; lisäävään torjuntaan, jossa torjuntaeliöitä vapautetaan toistuvasti; sekä säilyttävään torjuntaan, jossa pyritään tukemaan jo olemassa olevia luontaisia vihollispopulaatioita. Ammattiviljelijälle yleisin käytännön muoto on lisäävä torjunta, jossa esimerkiksi ansarijauhiaisia vastaan vapautetaan Encarsia formosa -loispistiäisiä.
Biologinen torjunta ei ole pelkästään luonnonmukaisen viljelyn työkalu. Myös tavanomaisessa tuotannossa se on osoittautunut tehokkaaksi ja kustannustehokkaaksi menetelmäksi, joka vähentää kemiallisten torjunta-aineiden tarvetta ja auttaa hallitsemaan resistenssin kehittymistä tuholaisissa.
Kyllä, väärä biologinen torjunta voi vahingoittaa puutarhan ekosysteemiä merkittävästi. Väärän torjuntaeliön valinta, liian suuri vapautusmäärä tai ekologisesti sopimaton laji voi häiritä luontaista tasapainoa, tuhota hyödyllisiä eliöitä tai pahimmillaan aiheuttaa vieraslajiongelman.
Erityisen suuri riski liittyy vieraslajien vapauttamiseen avoimeen ympäristöön. Jos torjuntaeliö ei ole kotoperäinen laji, se voi levitä hallitsemattomasti ja kilpailla paikallisten hyönteisten kanssa. Tämä on yksi syy, miksi avomaalla käytettävien biologisten torjuntaeliöiden valintaan on suhtauduttava erityisellä huolella.
Myös kasvihuoneessa voi tapahtua ekologisia häiriöitä. Jos vapautettu petohyönteinen ei löydä riittävästi kohdetuholaisia, se saattaa alkaa saalistaa muita hyödyllisiä lajeja. Lisäksi jotkin torjuntaeliöt voivat kilpailla keskenään, mikä heikentää molempien tehoa ja johtaa epätasapainoon.
Yleisimmät virheet biologisessa torjunnassa ovat väärän torjuntaeliön valinta, liian myöhäinen aloitus, torjuntaeliöille sopimattomat olosuhteet sekä torjuntaeliöiden ja kemiallisten torjunta-aineiden samanaikainen käyttö ilman riittävää varoaikaa.
Biologinen torjunta toimii parhaiten, kun se aloitetaan ennaltaehkäisevästi tai tuholaispaineen ollessa vielä alhainen. Moni viljelijä tekee sen virheen, että odottaa liian kauan, jolloin tuholaiskanta on jo niin suuri, ettei biologinen torjunta pysty hallitsemaan sitä riittävän nopeasti.
Oikean biologisen torjuntaeliön valinta perustuu kolmeen tekijään: tunnistettuun tuholaislajiin, viljelyympäristöön ja vallitseviin kasvuolosuhteisiin. Jokainen torjuntaeliö on erikoistunut tiettyihin kohdelajeihin, joten tuholaisen tarkka tunnistaminen on lähtökohta kaikelle muulle.
Esimerkiksi ansarijauhiaisia vastaan toimivat Encarsia formosa ja Eretmocerus eremicus, kun taas punkkeja vastaan käytetään tyypillisesti Phytoseiulus persimilis- tai Amblyseius cucumeris -petopunkkeja. Lehtikirvoja voidaan torjua Aphidius-loispistiäisillä tai Aphidoletes-sääskillä. Väärän lajin käyttö ei ainoastaan tuhlaa rahaa, vaan voi myös antaa tuholaiselle arvokasta aikaa lisääntyä.
Torjuntaeliön valinnassa on otettava huomioon myös viljelyympäristön olosuhteet. Esimerkiksi jotkin petopunkit toimivat parhaiten korkeassa ilmankosteudessa, toiset taas sietävät kuivempaa ilmaa. Kasvihuoneen lämpötila vaikuttaa suoraan siihen, kuinka nopeasti torjuntaeliö lisääntyy ja kuinka tehokkaasti se pystyy hallitsemaan tuholaiskantaa. Siksi torjuntaeliön valinta kannattaa tehdä yhdessä asiantuntijan kanssa, joka tuntee sekä tuholaiset että viljelyolosuhteet.
Biologinen torjunta sopii molempiin viljelymuotoihin, mutta kasvihuoneympäristö on sille selvästi suotuisampi. Kasvihuoneessa olosuhteet ovat hallittavissa, torjuntaeliöt pysyvät kasvustossa eivätkä karkaa, ja niiden vaikutusta on helpompi seurata. Avomaalla biologinen torjunta on haastavampaa, mutta mahdollista.
Avomaalla säätilavaihtelut, sade ja tuuli vaikuttavat torjuntaeliöiden selviytymiseen ja liikkumiseen. Lisäksi avomaalla torjuntaeliöt voivat levitä laajemmalle alueelle, mikä voi olla sekä etu että haitta. Etuna on se, että ne voivat löytää tuholaisia laajemmalta alueelta, mutta haittana on se, että niiden tiheys viljelykasvustossa voi laskea nopeasti.
Avomaalla biologista torjuntaa täydennetään usein muilla menetelmillä, kuten hyönteisverkoilla, kasvikierroilla ja luontaisten vihollispopulaatioiden tukemisella. Kasvihuoneessa taas biologinen torjunta voi toimia hyvin itsenäisenä menetelmänä, kun olosuhteet on optimoitu oikein.
Biologinen torjunta kannattaa yhdistää muihin kasvinsuojelumenetelmiin silloin, kun tuholaispaine on korkea, kasvukauden olosuhteet ovat torjuntaeliöille epäsuotuisat tai kun halutaan varmistaa tuotannon jatkuvuus kriittisissä viljelyvaiheissa. Integroitu kasvinsuojelu eli IPM on tähän paras viitekehys.
Integroitu kasvinsuojelu yhdistää biologiset, mekaaniset, kulttuuriset ja tarvittaessa kemialliset menetelmät tavalla, joka minimoi ympäristöhaitat ja ylläpitää tuotannon kannattavuuden. Kemiallisten torjunta-aineiden käyttö biologisen torjunnan rinnalla vaatii kuitenkin tarkkaa suunnittelua, sillä monet torjunta-aineet ovat haitallisia myös hyödyllisille eliöille.
Käytännössä yhdistelmästrategia toimii parhaiten seuraavissa tilanteissa:
Me Puutarhaliike Hellessä autamme ammattiviljelijöitä löytämään juuri heidän tilanteeseensa sopivimmat kasvinsuojeluratkaisut. Biologinen torjunta on yksi keskeisistä osa-alueista, joissa asiantuntemuksemme ja laaja tuotevalikoimamme tukevat viljelijöitä kannattavan ja kestävän tuotannon rakentamisessa. Oikein toteutettuna biologinen torjunta ei ainoastaan suojele satoa, vaan vahvistaa koko puutarhan ekosysteemiä pitkällä aikavälillä.
