Kastelujärjestelmää ei voi turvallisesti käyttää pakkasella, sillä vesi jäätyy putkistoissa ja aiheuttaa vakavia vaurioita. Jäätyvä vesi laajenee noin 9 prosenttia, mikä rikkoo putket, venttiilit ja muut järjestelmän komponentit.
Kastelujärjestelmien pakkasraja on käytännössä nolla astetta. Jo lievä pakkanen voi aiheuttaa jäätymistä erityisesti putkiston korkeimmissa kohdissa ja venttiileissä, joissa vesi pysähtyy helpoimmin. Ulkona sijaitsevat kastelujärjestelmät ovat erityisen alttiita pakkasvahingoille, koska ne altistuvat suoraan ulkoilman lämpötilalle.
Kasvihuoneissa tilanne on hieman erilainen, sillä sisälämpötila pysyy yleensä plussan puolella. Kuitenkin myös kasvihuoneen kastelujärjestelmä vaatii talvella erityistä huomiota lämpötilan seurantaan ja mahdolliseen lisälämmitykseen.
Kastelujärjestelmän talvisuojaus aloitetaan tyhjentämällä koko putkisto vedestä ennen ensimmäisiä pakkasia. Järjestelmän kaikki osat – putket, venttiilit, suodattimet ja pumppu – on tyhjennettävä huolellisesti.
Tehokkain tapa tyhjentää järjestelmä on käyttää paineilmaa, joka puhaltaa kaikki vesijäämät pois putkistosta. Pelkkä veden valuttaminen ei riitä, sillä putkiston matalimpiin kohtiin ja venttiilien sisään jää aina vettä. Pumppu on irrotettava ja säilytettävä pakkasettomassa tilassa.
Irrotettavat osat, kuten suuttimet, venttiilit ja liittimet, kannattaa ottaa talteen sisätiloihin. Maassa olevat pääventtiilit on suojattava eristeellä tai styroksilaatikolla. Nämä toimenpiteet varmistavat, että kastelujärjestelmän talvisäilytys onnistuu ilman vaurioita.
Kastelujärjestelmä on otettava pois käytöstä viimeistään silloin, kun yölämpötilat laskevat nollan tuntumaan. Suomessa tämä ajoittuu yleensä lokakuun lopulle tai marraskuun alkuun, mutta alueelliset erot voivat olla merkittäviä.
Sääennustetta on seurattava tarkasti syksyllä, ja kastelujärjestelmän talvikunnostus kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä pakkasvaroituksia. Yllättävä yöpakkanen voi aiheuttaa kalliita vaurioita, jos järjestelmää ei ole ehditty tyhjentää ajoissa.
Pohjois-Suomessa kastelujärjestelmä on otettava pois käytöstä jo syyskuun lopussa, kun taas Etelä-Suomessa järjestelmää voidaan usein käyttää marraskuun puoleenväliin asti. Paikallisten olosuhteiden tunteminen on tärkeää oikean ajoituksen kannalta.
Jos kastelujärjestelmä jäätyy, vesi laajenee putkissa ja aiheuttaa halkeamia, murtumia ja venttiilien rikkoutumista. Vahingot voivat olla laajoja ja korjaaminen kallista, erityisesti jos koko putkisto on vaurioitunut.
Yleisimmät jäätymisen aiheuttamat vauriot ovat putkirikot liitoskohdissa, venttiilien sisäosien rikkoutuminen ja suuttimien halkeaminen. Muoviputket ovat hieman joustavampia kuin metalliputket, mutta sekin on vain suhteellista – riittävän kova pakkanen rikkoo kaikki materiaalit.
Mikäli koko järjestelmä on uusittava, korjauskustannukset voivat nousta merkittäviksi. Lisäksi keväällä havaitut vauriot voivat viivästyttää kastelun aloittamista kriittisessä kasvukauden alussa. Siksi ennaltaehkäisy on aina järkevämpi vaihtoehto kuin korjaaminen jälkikäteen.
Kasvihuoneen kastelua talvikaudella hoidetaan seuraamalla lämpötilaa tarkasti ja varmistamalla, että järjestelmä ei altistu jäätymiselle. Kasvihuoneessa lämpötila pysyy yleensä plussan puolella, mutta kylmät yöt voivat olla riskialttiita.
Talvella kasvien vedentarve on huomattavasti pienempi kuin kesällä, joten kastelukertoja voidaan vähentää merkittävästi. Maaperän kosteus on tarkistettava säännöllisesti, sillä liiallinen kastelu voi aiheuttaa juurimätää ja sienitauteja.
Jos kasvihuoneessa on pakkasriski, kastelujärjestelmän kriittisimmät osat, kuten pääventtiilit ja pumppu, on suojattava lisälämmityksellä tai eristeillä. Suosittelemme lämpötilan seurantaa automaattisilla mittareilla, jotka hälyttävät lämpötilan laskiessa liian alas. Näin kastelujärjestelmä säilyy toimintakuntoisena läpi talven.
