Biologinen torjunta kuulostaa ihanteelliselta ratkaisulta kasvihuoneen tuholaistorjuntaan: luonnonmukaiselta, kestävältä ja ympäristöystävälliseltä. Silti moni viljelijä on kokenut pettymyksen, kun hyödylliset hyönteiset eivät olekaan pitäneet tilannetta hallinnassa ja tuholaiset ovat päässeet räjähdysmäiseen kasvuun. Syyt löytyvät useimmiten ajoituksesta, olosuhteista tai biologisten ja kemiallisten menetelmien väärästä yhdistelmästä.
Biologinen kasvinsuojelu on monimutkainen kokonaisuus, jossa pienetkin virheet voivat vaikuttaa lopputulokseen merkittävästi. Tässä artikkelissa käymme läpi yleisimmät syyt siihen, miksi biologinen torjunta epäonnistuu, ja annamme käytännön vinkkejä onnistumisen tueksi.
Biologinen torjunta kasvihuoneviljelyssä tarkoittaa tuholaisten hallintaa elävien torjuntaeliöiden avulla. Näitä ovat esimerkiksi petopunkit, leppäkertut, myrkkypistiäiset ja ansaripistiäiset, jotka saalistamalla tai loisimalla pitävät haitalliset hyönteiset kurissa. Tavoitteena ei ole tuholaisten täydellinen hävittäminen vaan niiden pitäminen taloudellisesti merkityksettömällä tasolla.
Kasvihuoneympäristö sopii biologiselle torjunnalle erityisen hyvin, koska olosuhteet ovat hallittavissa ja ekosysteemi on suhteellisen suljettu. Toisin kuin avomaaviljelyssä, kasvihuoneessa torjuntaeliöt pysyvät alueella eivätkä ole sään armoilla. Integroitu kasvinsuojelu yhdistää biologiset menetelmät muihin kestäviin käytäntöihin, kuten viljelyhygieniaan ja ympäristöolosuhteiden hallintaan, jolloin kokonaisuus on tehokkaampi kuin yksikään menetelmä yksinään.
Biologinen torjunta epäonnistuu useimmiten kolmesta syystä: torjunta aloitetaan liian myöhään, torjuntaeliöt vapautetaan epäsuotuisissa olosuhteissa tai niiden kanssa käytetään yhteensopimattomia kasvinsuojeluaineita. Jokainen näistä tekijöistä voi yksinäänkin romuttaa koko torjuntastrategian.
Yleisin virhe on odottaa, kunnes tuholaisongelma on jo silminnähtävä. Silloin tuholaiskanta on jo niin suuri, etteivät torjuntaeliöt pysty kasvattamaan omaa kantaansa riittävän nopeasti tasapainon palauttamiseksi. Toinen kriittinen tekijä on torjuntaeliöiden laatu: huonosti varastoitu tai vanhentunut tuote ei toimi, vaikka vapautusohjeita noudatettaisiin täydellisesti. Lisäksi viljelijät saattavat alentaa torjuntaeliöiden tiheyttä kustannussyistä, jolloin seurauksena on riittämätön torjuntapaine.
Biologinen torjunta kasvihuoneessa kannattaa aloittaa ennaltaehkäisevästi, jo ennen kuin tuholaisia havaitaan. Torjuntaeliöt vapautetaan heti kasvatuskauden alussa tai heti istutuksen jälkeen, jolloin ne ehtivät asettua ennen tuholaiskannan kasvua. Ennaltaehkäisevä lähestymistapa on selvästi reaktiivista toimintaa tehokkaampi.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että biologinen tuholaistorjunta suunnitellaan osaksi koko viljelykauden strategiaa, ei hätäratkaisuksi ongelman ilmaannuttua. Monet ammattiviljelijät tekevät torjuntaeliötilaukset jo ennen istutuskauden alkua ja aikatauluttavat vapautukset viikoittain tai kahden viikon välein. Säännöllinen vapautusrytmi ylläpitää riittävää torjuntaeliökantaa koko kauden ajan, eikä torjuntapaine pääse laskemaan kriittiselle tasolle.
Torjuntaeliöiden teho heikkenee merkittävästi, jos kasvihuoneen lämpötila, kosteus tai valaistus eivät vastaa lajin vaatimuksia. Useimmat hyötyeliöt ja petopunkit tarvitsevat toimiakseen vähintään 15–18 asteen lämpötilan sekä riittävän ilmankosteuden. Liian kuiva tai kylmä ympäristö hidastaa lisääntymistä ja vähentää saalistusaktiivisuutta.
Petopunkit, kuten Phytoseiulus persimilis, toimivat parhaiten lämpimässä ja kosteassa ympäristössä. Jos kasvihuoneen kosteus laskee alle 60 prosentin tai lämpötila vaihtelee voimakkaasti, petopunkkien lisääntyminen hidastuu samalla kun tuholaispunkkien kanta voi kasvaa nopeammin. Tasainen mikroilmasto on biologisen kasvinsuojelun perusedellytys.
Lyhyt päivänpituus talvikuukausina vaikuttaa monien torjuntaeliöiden käyttäytymiseen. Jotkin lajit vaipuvat lepotilaan tai lisääntyvät hitaasti vähäisessä valossa. Talviaikaisessa kasvihuoneviljelyssä onkin tärkeää valita juuri niihin olosuhteisiin sopivat torjuntaeliölajit ja tarvittaessa täydentää biologista torjuntaa muilla menetelmillä.
Kyllä, biologista ja kemiallista torjuntaa voi käyttää yhdessä, mutta se vaatii huolellista suunnittelua. Integroitu kasvinsuojelu perustuu juuri tähän yhdistelmään: kemiallisia aineita käytetään valikoivasti ja vain silloin, kun biologinen torjunta ei yksin riitä. Ratkaisevaa on valita torjuntaeliöille selektiiviset eli vain tiettyihin tuholaislajeihin tehoavat aineet.
Monen tavallisen kasvinsuojeluaineen ongelma on, että ne eivät tee eroa hyödyllisten ja haitallisten hyönteisten välillä. Laajakirjoiset aineet tuhoavat torjuntaeliöt yhtä tehokkaasti kuin tuholaiset, jolloin biologinen torjunta romahtaa käytännössä kokonaan. Ennen kemiallisen aineen käyttöä on aina tarkistettava sen yhteensopivuus käytössä olevien torjuntaeliöiden kanssa. Valmistajien yhteensopivuustaulukot ovat tässä korvaamaton apuväline.
Kemiallisen aineen käytön jälkeen torjuntaeliöt on usein vapautettava uudelleen, sillä aineen jäämät voivat vaikuttaa kasvihuoneessa vielä viikkoja. Karenssiajat vaihtelevat aineesta ja torjuntaeliölajista riippuen, joten aikataulutus on suunniteltava etukäteen.
Biologisen torjunnan onnistumista seurataan säännöllisillä kasvustokartoituksilla, pyydyksillä ja näytteenotolla. Käytännön seuranta tarkoittaa viikoittaista kiertoa kasvihuoneessa, jossa tarkistetaan tuholaisten ja torjuntaeliöiden suhde lehdillä, varsilla ja maaperässä. Keltaiset liimapyydykset auttavat seuraamaan lentävien tuholaisten määrää.
Tuholaistorjunnan onnistumisen arvioinnissa kasvihuoneessa käytetään useimmiten seuraavia menetelmiä:
Seurantatiedon perusteella tehdään päätökset lisävapautuksista tai täydentävistä toimenpiteistä. Jos tuholaisten määrä kasvaa selvästi nopeammin kuin torjuntaeliöiden kanta, on reagoitava nopeasti joko lisäämällä torjuntaeliöiden vapautusmääriä tai harkitsemalla selektiivistä kemiallista täydennystä. Kirjanpito auttaa myös seuraavan kauden suunnittelussa, kun tiedetään, missä vaiheessa ja missä kasvihuoneen osissa ongelmat yleensä syntyvät.
Me Puutarhaliike Hellessä olemme seuranneet biologisen kasvinsuojelun kehitystä jo vuosikymmenten ajan ja tiedämme, että onnistuminen syntyy suunnittelusta, oikeista tuotteista ja johdonmukaisesta seurannasta. Biologinen torjunta ei epäonnistu siksi, että menetelmä olisi huono, vaan siksi, että sen vaatimukset usein aliarvioidaan. Kun perusedellytykset ovat kunnossa, se on yksi tehokkaimmista ja kestävimmistä tavoista hallita kasvihuoneen tuholaisia.
