Pölyttäjät ovat kasvintuotannon näkymätön moottori, joka pitää monen viljelmän tuotannon käynnissä. Ammattiviljelijälle oikea kasvivalinta ei tarkoita pelkästään satokasvien valintaa, vaan myös sen pohtimista, miten pölyttäjät viihtyvät puutarhassa ja miten niitä houkutellaan tehokkaasti paikalle. Kun kasvivalinta tukee pölyttäjiä, koko tuotantojärjestelmä hyötyy.
Tässä artikkelissa käymme läpi keskeisimmät kysymykset, joita ammattiviljelijä kohtaa pohtiessaan pölyttäjäystävällistä kasvivalintaa. Vastaukset auttavat tekemään tietoisempia päätöksiä lajike- ja kasvivaihtoehtojen välillä, olipa kyse avomaaviljelystä tai kasvihuoneviljelystä.
Pölyttäjät ovat välttämättömiä ammattiviljelmillä, koska suuri osa kaupallisesti tärkeistä kasveista tarvitsee hyönteispölytystä tuottaakseen sadon. Mehiläiset, kimalaiset ja muut hyönteiset siirtävät kasvintuotannossa siitepölyä kukasta toiseen, mikä johtaa hedelmien ja siementen muodostumiseen. Ilman toimivaa pölytystä sato voi jäädä vajaaksi tai laatu heikentyä merkittävästi.
Käytännössä pölytyksen tehokkuus vaikuttaa suoraan viljelijän tulokseen. Mansikalla, tomaatilla, kurkulla ja monilla marjakasveilla pölytyksen laatu näkyy suoraan hedelmän koossa, muodossa ja siemenmäärässä. Heikosti pölytetty sato tarkoittaa epämuodostuneita hedelmiä, pienempiä yksilöitä ja lopulta matalampia myyntituloja. Tämä tekee pölyttäjien houkuttelemisesta ja tukemisesta taloudellisesti perusteltua, ei vain ekologista.
Pölyttäjäkantojen heikkeneminen on globaali ilmiö, joka vaikuttaa myös suomalaisiin viljelmiin. Aktiiviset toimet pölyttäjien hyväksi, kuten oikeat kasvivalinnat, voivat parantaa viljelmän omavaraisuutta pölytyspalveluissa ja vähentää riippuvuutta ostetuista kimalaispalveluista.
Pölyttäjät suosivat eniten kasveja, joilla on avoin kukkarakenne, runsaasti mettä ja helposti saatavilla olevaa siitepölyä. Pölyttäjiä houkuttelevat kasvit kuuluvat usein perhos-, huuli- tai sarjakukkaiskasveihin. Parhaita esimerkkejä ovat auringonkukka, facelia, boraasi, sinappi, apila ja monet yrttilajit, kuten tilli ja korianteri.
Ammattiviljelmillä toimii hyvin niin sanottu reunakasvistrategia, jossa pölyttäjiä houkuttelevat kasvit istutetaan tai kylvetään tuotantoalueen reunoille tai peltolohkojen väleihin. Facelia on erityisen suosittu valinta, sillä se on helppohoitoinen, nopeakasvuinen ja kukkii pitkään. Myös sinappi- ja apilaseokset toimivat hyvin välikasvina tai aluskasvina.
Mehiläiset viihtyvät puutarhassa parhaiten silloin, kun tarjolla on monipuolinen valikoima kukkivia kasveja eri aikoina kasvukauden aikana. Yksipuolinen kasvilajisto houkuttelee pölyttäjiä vain lyhyeksi ajaksi, minkä jälkeen ne siirtyvät muualle. Monilajinen kukkakaista tai -alue pitää pölyttäjät aktiivisina koko kasvukauden.
Kasvin kukinta-aika vaikuttaa pölyttäjien houkutteluun ratkaisevasti, koska pölyttäjät tarvitsevat ravintoa koko aktiivisen kasvukauden ajan. Jos kaikki pölyttäjäkasvit kukkivat samanaikaisesti, syntyy lyhyt ruuhkahuippu, jonka jälkeen alueella ei ole tarjolla ravintoa. Pitkä ja porrastettu kukinta-aika pitää pölyttäjät alueella jatkuvasti.
Käytännön suunnittelussa tämä tarkoittaa, että viljelijän kannattaa valita kasveja, jotka kattavat kukinnallaan ajan aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Varhaiskukkijat, kuten voikukka ja leskenlehti, tukevat kuningattaria keväällä, kesäkukkijat ylläpitävät yhdyskunnan voimaa, ja myöhäiset kukkijat, kuten mäkimeirami ja peltosinappi, auttavat pölyttäjiä keräämään talvivarastoja.
Ammattiviljelmillä porrastettu kukinta on mahdollista toteuttaa myös kylvöaikataulutuksella. Esimerkiksi facelia voidaan kylvää useassa erässä kahden viikon välein, jolloin kukintajakso pitenee huomattavasti.
Pölyttäjäystävällinen lajike tarjoaa helposti saatavilla olevaa mettä ja siitepölyä, avoimen tai putkimaisen kukkarakenteen sekä riittävän pitkän kukinta-ajan. Jalostetut kerrotut kukat voivat näyttää kauniilta, mutta niistä puuttuu usein toimiva siitepöly tai mesi, joten ne eivät tue pölyttäjiä.
Yksinkertaiset, avoimet kukat ovat pölyttäjille helpoimmin saavutettavia. Mehiläiset ja kimalaiset pääsevät käsiksi metteensä parhaiten kukissa, joiden teriö ei ole liian syvä tai suljettu. Esimerkiksi porkkanan ja tillin kukat sekä muut sarjakukkaiset ovat erittäin suosittuja, koska niiden kukka-alusta on avoin ja helposti saavutettavissa.
Pölyttäjät havaitsevat värit eri tavalla kuin ihmiset. Mehiläiset suosivat sinisiä, violetteja ja keltaisia sävyjä. Tuoksu on kuitenkin usein vielä tärkeämpi houkutin kuin väri, sillä monet hyönteiset löytävät kukat ensisijaisesti hajuaistin avulla. Voimakkaasti tuoksuvat kasvit, kuten laventeli, tilli ja facelia, ovat siksi erityisen tehokkaita houkuttimia.
Kasvihuoneviljelyssä pölyttäjien tukeminen kasvivalinnalla tarkoittaa ennen kaikkea täydentävien kukkivien kasvien sijoittamista kasvihuoneeseen tai sen välittömään läheisyyteen. Suljetussa tilassa pölyttäjät, erityisesti kaupallisesti tuotetut kimalaispesät, tarvitsevat riittävästi kukkivia kasveja voidakseen hyvin ja toimiakseen tehokkaasti.
Kasvihuoneen pölyttäjäkasveiksi sopivat erityisesti matalat, nopeasti kukkivat lajit, jotka eivät kilpaile tilasta tuotantokasvien kanssa. Pienissä erissä kasvatettavat yrttilajit, kuten basilika ja tilli, voivat kukkia kasvihuoneen reunoilla ja tarjota kimalaisille lisäravintoa tomaatin tai kurkun kukkien ohella. Tämä voi parantaa kimalaispesän elinvoimaa ja sitä kautta koko tuotantoalueen pölytystulosta.
On myös tärkeää huomioida, että kasvihuoneessa käytetyt kasvinsuojeluaineet voivat vaikuttaa pölyttäjiin merkittävästi. Kasvivalinta ei yksinään riitä, vaan koko tuotantoympäristö on suunniteltava pölyttäjät huomioiden.
Yleisimmät virheet pölyttäjäkasveja valitessa ovat kerrottujen lajikkeiden valinta, liian suppea kasvilajivalikoima, kukintajaksojen päällekkäisyys ilman jatkumoa sekä pölyttäjille haitallisten kasvien istuttaminen houkuttelualueille. Nämä virheet johtavat siihen, että pölyttäjät eivät löydä alueelle tai siirtyvät nopeasti muualle.
Moni kaupallinen koristekasvilajike on jalostettu suurikukkaiseksi tai kerrotuksi ulkonäön vuoksi. Nämä lajikkeet tuottavat usein vähän tai eivät lainkaan toimivaa siitepölyä tai mettä. Viljelijän kannattaa tarkistaa lajikekuvaukset ja suosia alkuperäislajikkeita tai yksinkertaisia, avoimia kukkia tuottavia jalostettuja lajikkeita.
Toinen yleinen virhe on luottaa vain yhteen tai kahteen kasvilajiin pölyttäjien houkuttelussa. Tämä toimii lyhyellä aikavälillä, mutta ei pidä pölyttäjiä alueella koko kasvukauden. Monipuolinen lajivalikoima, jossa on sekä aikaisia että myöhäisiä kukkijoita, on selvästi tehokkaampi pitkällä tähtäimellä.
Kasvivalinta pölyttäjille on kokonaisuus, jossa kukinta-aika, kukkarakenne, lajivalikoima ja kasvuympäristö vaikuttavat kaikki yhdessä. Kun nämä tekijät otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa, pölyttäjät viihtyvät puutarhassa paremmin ja koko viljelmän tuottavuus paranee. Me Puutarhaliike Hellellä autamme ammattiviljelijöitä löytämään oikeat tuotantovälineet ja ratkaisut kannattavaan viljelyyn kasvivalinnoista lähtien.
