Liiallinen kosteus lyhentää kasvihuonelaitteiston käyttöikää merkittävästi kiihdyttämällä metallien korroosiota, vaurioittamalla sähkökomponentteja ja heikentämällä rakenteiden lujuutta. Vaikutus on sitä vakavampi, mitä pidempään kosteus pääsee vaikuttamaan ilman aktiivista hallintaa. Tässä artikkelissa käymme läpi tärkeimmät kysymykset kosteuden vaikutuksista kasvihuonelaitteistoon ja siitä, miten ammattiviljelijä voi suojata investointinsa.
Kosteus vaurioittaa kasvihuoneen metallirakenteita käynnistämällä sähkökemiallisen korroosioreaktion, jossa metallit syöpyvät kosteuden toimiessa elektrolyyttinä. Reaktio etenee, kun ilmasta tiivistyvä vesihöyry mahdollistaa ionien siirtymisen metallipinnoilla ja sulkee sähkökemiallisen virtapiirin. Ruostuminen vaatii aina sekä hapen että kosteuden läsnäolon.
Erityisen haitallista on niin sanottu galvaaninen korroosio, joka syntyy, kun kaksi eri metallia ovat sähköisessä kontaktissa ja altistuvat samalle elektrolyytille. Kasvihuoneen rakenteissa tämä tarkoittaa käytännössä tilannetta, jossa alumiini ja teräs ovat kosketuksissa toisiinsa kosteassa ympäristössä. Epäjalommasta metallista tulee anodi, joka syöpyy, kun taas jalompi metalli pysyy suhteellisen ehjänä. Galvaaninen korroosio vaatii toteutuakseen kolme ehtoa: sähkökemiallisesti erilaiset metallit, niiden välinen sähköinen kontakti ja altistuminen elektrolyytille.
Sinkkipinnoitetuissa rakenteissa tilanne on erityinen: kun pinnoite vaurioituu, sinkistä tulee anodi ja se alkaa syöpyä suojaten samalla alla olevaa terästä. Suomen pehmeät vedet voivat kuitenkin nopeuttaa sinkin kulumista, koska pehmeässä vedessä ei ole riittävästi suoloja suojakerroksen muodostumiseen. Tämä tekee säännöllisestä pinnoitteiden tarkastuksesta erityisen tärkeää suomalaisissa kasvihuoneissa.
Kasvihuoneen kosteudelle alttiimpia laitteita ovat sähköiset ohjainyksiköt, valaisimet, puhaltimet, kastelu- ja anturijärjestelmät sekä metalliset runko- ja kiinnitysrakenteet. Näissä kaikissa kosteus pääsee aiheuttamaan sekä mekaanista korroosiota että sähköisiä vaurioita, jotka lyhentävät laitteiston käyttöikää ja voivat aiheuttaa turvallisuusriskin.
Sähkölaitteiden osalta maatalouden sähköturvallisuus edellyttää, että laitteiden kotelointiluokan tulee olla vähintään IP44, joka suojaa roiskevedeltä. Jos laitteessa ei ole IP-merkintää, se on tarkoitettu vain kuivaan tilaan eikä sovellu kasvihuonekäyttöön. Kosteuden kerääntyminen sähköosiin voi aiheuttaa oikosulun ja palovaaran.
Valaisimissa kosteussuojaus vaihtelee merkittävästi. Esimerkiksi Helle Superior 1000 -valaisimen runkokotelo on luokiteltu IP65-tasolle, mutta valoyksikön suojaustaso on matalampi. Tämä tarkoittaa, että eri osat kestävät kosteutta eri tavoin, ja huoltotarkastuksissa on syytä kiinnittää huomiota erityisesti heikommin suojattuihin komponentteihin.
Kosteusantureiden kohdalla anturin tyyppi ratkaisee kestävyyden. Resistiiviset anturit kuluvat ajan myötä elektrolyysin vuoksi, kun taas kapasitanssianturit kestävät pitkäaikaisessa käytössä paremmin, koska ne eivät johda sähköä suoraan maaperän läpi. Ammattikasvihuoneessa kapasitanssianturit ovat pitkällä aikavälillä luotettavampi valinta.
Talvella kasvihuoneen kosteus on haitallisimmillaan, koska sisä- ja ulkolämpötilan välinen suuri ero johtaa voimakkaaseen kondensaatioon kylmillä pinnoilla, kuten katelevyillä, metalliprofiileilla ja ikkunoilla. Samaan aikaan lämmitysjärjestelmät ovat maksimikuormituksella ja valaisimet jatkuvassa käytössä lyhyiden talvipäivien vuoksi, mikä altistaa laitteiston kosteudelle pitkiä jaksoja kerrallaan.
Kondensaatio on talven suurin kosteusongelma suomalaisessa kasvihuoneessa. Luken tutkimusten mukaan syksystä kevääseen vesihöyry tiivistyy tehokkaasti kylmään katteeseen, ja tämä kondenssivesi valuu rakenteita pitkin metallikehikoihin ja sähköasennusten lähelle. Tukes varoittaa, että sähköosiin tiivistynyt kosteus voi aiheuttaa oikosulun ja vakavan palovaaran.
Talvella myös ilmanvaihdon vähentäminen lämmityskustannusten hillitsemiseksi on yleistä, mutta se pahentaa kosteusongelmaa entisestään. Kun ilma ei vaihdu riittävästi, kosteus jää kiertämään kasvihuoneeseen ja kertyy pinnoille. Lämmityskustannukset muodostavat jo valmiiksi suuren osan kasvihuoneviljelyn kokonaiskuluista, joten laitteistovauriot talvella osuvat erityisen herkkään ajankohtaan.
Kasvihuoneen kosteustaso pysyy hallinnassa yhdistämällä riittävä ilmanvaihto, kohdistettu kastelu ja automaattiset mittausjärjestelmät. Oikein mitoitettu puhallinjärjestelmä poistaa ylimääräisen kosteuden tehokkaasti, kun taas älykkäät anturit ja ohjausyksiköt estävät liiallisen kastelun aiheuttaman kosteuskuorman.
Puhaltimilla on keskeinen rooli kasvihuoneen kosteudenhallinnassa. Vaakatasopuhaltimet kierrättävät ilmaa tasaisesti koko kasvihuoneen alueella, jolloin kosteus ei pääse kerääntymään paikallisesti. Pystypuhaltimet puolestaan pitävät lämpötilan ja hiilidioksiditason tasaisena. Erityisesti talvella puhallinjärjestelmä on tärkeä, koska luonnollinen ilmanvaihto on rajallista.
Riittävä ilmanvaihto estää myös homesienten ja muiden kasvitautien leviämistä, jotka viihtyvät kosteassa ja seisovassa ilmassa. Ilman kierrättäminen ei siis ainoastaan suojaa laitteistoa vaan parantaa myös kasvien terveyttä suoraan.
Automaattiset kosteus- ja lämpötila-anturit mahdollistavat jatkuvan seurannan ilman, että viljelijän tarvitsee olla fyysisesti paikalla. Esimerkiksi Fyllo-mittausjärjestelmä kerää dataa viljelyksistä reaaliajassa ja lähettää hälytykset suoraan puhelimeen, jolloin poikkeamat voidaan havaita nopeasti ennen kuin kosteus ehtii aiheuttaa vakavia vaurioita.
Kastelujärjestelmän automatisointi on toinen keskeinen keino. Älykkäät ohjausyksiköt, WiFi-ajastimet ja maaperän kosteusanturit varmistavat, että kasvit saavat vettä juuri silloin, kun tarvitsevat. Ylimääräinen kastelu lisää suoraan kasvihuoneen ilmankosteutta, joten tarkka kastelu on sekä kasvien että laitteiston etu. Sumutuskastelussa on lisäksi huolehdittava huolellisesta ajastuksesta ja riittävästä ilmanvaihdosta, jotta kosteus ei jää seisomaan.
Kosteuden vaurioittama kasvihuonelaite kannattaa vaihtaa silloin, kun korjaus ei palauta laitetta turvalliseen ja luotettavaan toimintakuntoon, kun korjauskustannus ylittää uuden laitteen hinnan tai kun laite on sähköturvallisuuslain mukaisesti todettu vaaralliseksi. Sähkölaitteissa turvallisuus menee aina taloudellisten laskelmien edelle.
Tukesin sähköturvallisuusohjeiden mukaan sähköasennusten haltija on vastuussa siitä, että laitteet ovat turvallisia ja pysyvät turvallisina. Havaitut viat on korjattava riittävän nopeasti, ja viallinen sähkölaite on joko huollatettava tai vaihdettava uuteen. Kosteuden aiheuttama sisäinen korroosio voi jäädä näkymättömiin ulkopuolelta, joten ammattilaistarkastus on suositeltava aina, kun epäillään kosteusvauriota.
Käytännön päätöksenteossa kannattaa arvioida laitteen ikä suhteessa sen jäljellä olevaan hyödylliseen käyttöikään. Jos laite on jo lähellä normaalia käyttöikänsä loppua ja kosteusvaurio on merkittävä, uusiminen on yleensä järkevämpää kuin korjaus. Vanha laitteisto ei myöskään aina tarkoita, että koko järjestelmä pitäisi uusia kerralla: nykyiset älykkäät lisälaitteet mahdollistavat olemassa olevan järjestelmän päivittämisen vaiheittain.
Ennaltaehkäisevä huolto on aina edullisempaa kuin hätäkorjaukset kesken kasvukauden. Me Puutarhaliike Hellellä suosittelemme kastelujärjestelmien perushuoltoa vähintään kahdesti vuodessa: keväällä ennen kasvukauden alkua ja syksyllä ennen talvitaukoa. Syksyn huollossa putket tyhjennetään vedestä ja herkät osat, kuten ajastimet ja anturit, suojataan tai siirretään sisätiloihin. Meiltä löydät myös tarvitsemasi kasvihuonerakenteiden varaosat ja asiantuntija-avun laitteiston kunnon arviointiin.
