Integroitu viljely ja tavanomainen viljely eroavat toisistaan ennen kaikkea siinä, miten kasvinsuojelua ja lannoitusta toteutetaan sekä miten tuotantopäätöksiä perustellaan. Integroidussa viljelyssä eli IPM-viljelyssä (Integrated Pest Management) torjuntatoimet perustuvat seurantaan ja kynnysarvoihin, kun taas tavanomaisessa viljelyssä kasvinsuojeluaineiden käyttö voi olla enemmän ennaltaehkäisevää ja rutiininomaista. Alla käymme läpi keskeisimmät erot käytännön tasolla, jotta voit arvioida, mitä siirtyminen integroituun viljelyyn tarkoittaisi omalla tilallasi.
Integroitu viljely tarkoittaa avomaalla viljelytapaa, jossa kasvinsuojelu, lannoitus ja muut tuotantotoimenpiteet perustuvat jatkuvaan seurantaan, kynnysarvoihin ja monipuolisiin torjuntamenetelmiin kemiallisten aineiden käytön minimoimiseksi. IPM ei tarkoita, että kemiallisista torjunta-aineista luovutaan kokonaan, vaan että niitä käytetään harkitusti ja vain tarvittaessa.
Käytännössä integroitu viljely avomaalla tarkoittaa, että viljelijä seuraa säännöllisesti kasvuston kuntoa, tuholaistilannetta ja kasvitauteja. Torjuntatoimiin ryhdytään vasta, kun havaittu ongelma ylittää taloudellisen kynnysarvon eli pisteen, jossa torjumatta jättäminen aiheuttaisi suuremman taloudellisen menetyksen kuin torjuntatoimenpide maksaa. Tämä edellyttää aktiivista läsnäoloa pellolla ja systemaattista kirjaamista.
Integroituun viljelyyn kuuluvat olennaisesti myös viljelykierto, vastustuskykyisten lajikkeiden valinta, biologiset torjuntaeliöt sekä mekaaniset ja fysikaaliset torjuntamenetelmät. Tavanomainen viljely ei kiellä näitä menetelmiä, mutta integroidussa viljelyssä ne ovat ensisijaisia ja kemiallinen torjunta on viimeinen vaihtoehto.
Suurin ero kasvinsuojelussa on päätöksenteon logiikka: tavanomaisessa viljelyssä kasvinsuojeluaineita saatetaan levittää aikataulun tai ennaltaehkäisyn perusteella, kun taas integroidussa viljelyssä jokainen torjuntatoimenpide vaatii havaittavissa olevan ongelman ja perustellun tarpeen.
Integroidussa avomaanviljelyssä kasvinsuojelu rakentuu kerroksittain. Ensimmäisellä tasolla ovat ennaltaehkäisevät toimet, kuten viljelykierto, kasvupaikan valinta ja lajikkeen kestävyys. Toisella tasolla ovat biologiset menetelmät, kuten hyötyeliöiden suojelu ja tarvittaessa kaupallisesti tuotettujen torjuntaeliöiden käyttö. Vasta kun nämä keinot eivät riitä, siirrytään kemiallisiin torjunta-aineisiin, ja silloinkin valitaan mahdollisimman kohdennettu ja ympäristölle vähiten haitallinen vaihtoehto.
Tavanomaisessa viljelyssä tällaista porrastusta ei välttämättä noudateta systemaattisesti. Tämä ei tarkoita, että tavanomainen viljely olisi vastuutonta, mutta integroitu lähestymistapa vaatii enemmän tietoa, seurantaa ja dokumentointia jokaisesta torjuntapäätöksestä.
Integroidussa viljelyssä lannoitus perustuu maa-analyyseihin ja kasvin todelliseen ravinnetarpeeseen, ei kiinteisiin lannoitusohjelmiin. Tavanomaisessa viljelyssä lannoitusmäärät voivat olla vakiintuneita käytäntöjä, jotka eivät aina perustu ajantasaisiin maa-analyyseihin tai kasvukauden olosuhteisiin.
Siirtyminen integroituun viljelyyn tarkoittaa käytännössä, että maan ravinnetila selvitetään säännöllisesti ja lannoitusmäärät mitoitetaan sen mukaan. Ylilannoitusta vältetään aktiivisesti, koska se ei ainoastaan kuormita ympäristöä vaan voi myös heikentää sadon laatua ja altistaa kasvit taudeille. Typpilannoituksen tarkka ajoittaminen ja jakaminen useampaan levityskertaan on tyypillinen integroidun viljelyn käytäntö.
Tämä ei tarkoita, että lannoitusta vähennetään automaattisesti, vaan että se kohdennetaan tehokkaammin. Monelle ammattiviljelijälle tarkempi lannoitus on myös kustannussäästö, kun ostolannoitteita ei käytetä enempää kuin kasvi tarvitsee.
Integroitu viljely edellyttää huolellista lohkokirjanpitoa, johon kirjataan kaikki kasvinsuojelutoimenpiteet, niiden perusteet, käytetyt aineet ja levitysmäärät sekä tehdyt havainnot kasvustosta. Sertifiointi riippuu siitä, minkä ohjelman tai tukijärjestelmän piirissä viljelijä haluaa toimia.
Suomessa integroituun viljelyyn liittyy läheisesti ympäristökorvausjärjestelmä, jonka ehtona on IPM-periaatteiden noudattaminen. Tämä edellyttää muun muassa kasvinsuojeluaineiden käyttöpäiväkirjan pitämistä, maa-analyysien teettämistä säännöllisesti ja viljelysuunnitelman dokumentointia. Nämä velvoitteet ovat monelle ammattiviljelijälle jo tuttuja, joten siirtymä ei välttämättä vaadi kokonaan uutta kirjanpitojärjestelmää.
Jos viljelijä tavoittelee virallista IPM-sertifiointia tai haluaa toimittaa tuotteitaan ostajille, jotka edellyttävät integroidun viljelyn todentamista, vaatimukset voivat olla tiukemmat. Tällöin dokumentoinnin täytyy olla aukoton ja tarkastettavissa ulkopuolisen tahon toimesta.
Integroituun viljelyyn siirtyminen kannattaa taloudellisesti useimmissa tapauksissa, kun otetaan huomioon kasvinsuojeluainekustannusten mahdollinen pieneneminen, tarkemman lannoituksen tuomat säästöt sekä ympäristökorvausjärjestelmän kautta saatavat tuet. Siirtymävaiheessa kustannukset voivat hetkellisesti nousta lisääntyneen seurannan ja oppimisen takia.
Pitkällä aikavälillä integroitu viljely voi parantaa maan kasvukuntoa ja vähentää tarvetta ulkoisille panoksille. Tämä on erityisen merkittävää avomaanviljelyssä, jossa maaperän terveys on koko tuotannon perusta. Viljelykierto ja monipuoliset torjuntamenetelmät voivat myös pienentää riskiä resistenttien tuholaisten tai tautien kehittymiselle, mikä on pitkäaikainen taloudellinen etu.
On myös markkinanäkökulma: suomalainen kuluttaja arvostaa vastuullisesti tuotettuja kotimaisia vihanneksia, ja integroitu viljely voi olla kilpailuetu erityisesti suoramyynnissä tai kun teollisuusasiakkaat edellyttävät tuotantotavan todentamista.
Avomaaviljelijä voi saada tukea integroituun viljelyyn siirtymisessä neuvontaorganisaatioilta, kuten ProAgrialta, sekä Ruokavirastolta, joka ylläpitää ajantasaista tietoa IPM-vaatimuksista ja ympäristökorvausehdoista. Lisäksi alan tukkuliikkeet ja tuotantotarvikkeiden toimittajat ovat käytännön kumppaneita siirtymässä.
Me Puutarhaliike Helle Oy:ssä autamme ammattiviljelijöitä löytämään oikeat siemenet, lannoitteet ja kasvinsuojelutuotteet integroidun viljelyn periaatteiden mukaisesti. Tuotevalikoimamme kattaa kaikki avomaanviljelijän tarvitsemat tuotantovälineet, ja asiantuntijamme tuntevat sekä suomalaisen avomaaviljelyn erityispiirteet että IPM-vaatimukset käytännön tasolla.
Koulutusta integroituun viljelyyn tarjoavat myös maatalousoppilaitokset ja erilaiset hankkeet, joita rahoitetaan EU:n maaseuturahaston kautta. Vertaisoppiminen eli muiden viljelijöiden kokemusten kuuleminen on usein tehokkain tapa oppia käytännön ratkaisuja, joten alan tapahtumiin ja viljelijäverkostoihin osallistuminen kannattaa erityisesti siirtymävaiheessa.
