Varmista sadon määrä ja laatu riittävällä pölyttämisellä
Pölytys on keskeinen menestystekijä
Kimalaisilla voidaan täysin korvata manuaalinen pölytys. Oikeanlainen pölytys on olennaista hedelmien ja marjojen optimaalisen kasvun ja tuotannon kannalta. Kimalaiset ovat tehokkaita ja rauhallisia pölyttäjiä. Suuren kokonsa ja tuuhean turkkinsa ansiosta kimalaiset pystyvät kantamaan hyvin suuria siitepölykuormia kerralla.
Kimalaiset pystyvät kantamaan siitepölyä jopa puolet omasta painostaan.
Kimalaiset keräävät siitepölyä myös takajalkoihinsa. Yhden lennon aikana kimalaiset vierailevat noin 400 kukassa ja vuorokauden aikana ne lentävät noin 10 kertaa. Tarvittavien kimalaispesien määrä riippuu kasvihuoneen tai tunnelin tyypistä, vuodenajasta, kasvista, lajikkeesta sekä kasvien määrästä neliömetrillä.
Kimalaisilla on myös salainen taito: Ne pystyvät tärinäpölyttämään kasveja ottamalla kiinni kukkien heteistä ja täristämällä siipiään varmistaen paremman pölytyksen.
Kimalaisten edut pölyttäjinä
- Kimalaisten käyttäminen pölyttäjinä parantaa hedelmien kokoa, määrää ja laatua
- Keräävät suuria määriä siitepölyä jokaisella lennolla
- Pölyttäminen onnistuu vaikeissakin olosuhteissa, kuten viileässä ilmassa (jopa alle + 10) ja sateella, jolloin mehiläiset eivät ole aktiivisia
- Pölyttävät useita eri kasvilajeja
- Ahkeria työntekijöitä, jotka säästävät työvoimakustannuksissa. Työskentelevät 7 päivää viikossa ja ovat aktiivisia aamusta iltamyöhään
- Pidempi pölytyskausi kuin mehiläisillä, joten pölytys onnistuu myös aikaisin keväällä sekä myöhään syksyllä
- Menestyvät niin kasvihuoneissa, tunneleissa, kuin avomaallakin
- Pieni lentosäde, pysyvät pesän lähettyvillä
Tehokkaita veijareita, vai mitä?
Mitä tulee huomioida?
Kimalaiset ovat aktiivisimmillaan aamuisin. Optimaalinen lämpötila lentämiseen on + 15 – 25°C välillä. Lento onnistuu myös alhaisissa (alle 10 °C) ja korkeammissa lämpötiloissa (max 30°C). Yli 30 asteen lämpötiloissa kimalaiset viettävät aikaa pesän tuulettamiseen päivän keskivaiheilla.
Kimalaisten tulisi rauhoittua vähintään puolentunnin ajan ennen lentoaukkojen avaamista.
Kimalaispesä vaurioituu, jos se putoaa tai joutuu muuten ylösalaisin.
Muurahaiset kasvustossa voivat myös vaikuttaa kielteisesti pesän kehittymiseen. Ne tulevat etsimään pesän pohjalla olevaa sokeriliuosta ja voivat häiritä kimalaisia ja niiden toukkavaihetta.
Mistä kiikastaa, jos kimalaiset ovatkin passiivisia?
Pölyttämisongelmat liittyvät yleensä kasvustossa vallitsevaan epäsuotuisaan mikroilmastoon, joka vaikuttaa sekä kimalaisiin, että kasvustoon. Mikroilmastolla viitataan pieniin paikallisiin ilmasto-olosuhteisiin, jotka voivat vaikuttaa kimalaisten toimintaan. Tällaiset epäsuotuisat olosuhteet voivat vaikeuttaa kimalaisten pölytystoimintaa ja samalla vaikuttaa negatiivisesti kasvustoon. Esimerkiksi liiallinen ilmankosteus voi vaikeuttaa lentämistä ja liian kuivat olosuhteet vuorostaan heikentää kukkien nektarimääriä ja vaikeuttaa kimalaisten ravinnonhankintaa.
Tuuletusjärjestelmä on tärkeä esimerkki mikroilmaston hallinnassa. Riittävä tuuletus mahdollistaa ilman virtauksen ja vähentää lämpötilan suurempia vaihteluita. Kimalaiset hyötyvät hyvin suunnitellusta tuuletuksesta, joka parantaa pölytyksen tehokkuutta.
Jos lämpötila kimalaispesässä nousee liian kuumaksi, kimalaiset pysyvät pesässä yrittäen viilentää pesän lämpötilaa.
UV-säteilyn puute (alle 400 nm) heikentää kimalaisten aktiivisuutta ja vähentää niiden näkökykyä. Kasvihuonemuoveilla on suuri merkitys pölyttymisen onnistumisessa, sillä ne saattavat estää UV-säteilyn pääsyä läpi huoneeseen.
Kuinka monta kimalaispesää tarvitsen?
Useimmiten kukinnan alkaessa
1 minipesä / 250-350m2
1 Medium kimalaispesä / 400-1000m2
1 normaali kimalaispesä / 1000-1500m2
Omenalla 3–4 pesää/hehtaari (riippuen pesän mallista).
Mansikalla tunnelissa kukinnan alkaessa 1 Flying Doctors kimalaispesä / 1000m2. Avomaalle kukinnan alkaessa 3–4 kpl Flying Doctors -tai tavallisia Multi kimalaispesiä / 1 ha.
Pensasmustikalle paras vaihtoehto on multiturbopesä, sillä kukinta aika on lyhyt ja turbossa on enemmän pölyttäjiä.
Tarpeen mukaan voidaan käyttää erityisesti Prestop-Mixin levitykseen suunniteltuja Flying Doctors-kimalaispesiä. Kimalaisten avulla levitettynä Prestop Mix torjuu harmaahometta.
Mitä teen kimalaisille, kun ruiskutan kasvinsuojeluainetta?
Ruiskuttaessa kasvinsuojeluainetta on erittäin tärkeää selvittää ensin, onko aineella haittavaikutuksia kimalaisille ja mikä on mahdollinen varoaika. Kimalaiset menevät yöksi pesään, jolloin poistumisluukku voidaan sulkea ja avata jälleen muutamia tunteja ruiskuttamisen jälkeen. Pesän voi myös siirtää muualle ruiskutuksen ajaksi.
Kasvinsuojeluaineiden yhteensopivuuden pölyttäjien kanssa sekä varoajat voi tarkistaa myyjiltämme.
Kimalaisten käyttö eri kasvilajeilla
Tomaatin pölytys
Kimalaiset tarttuvat tomaatin kukkaan täristäen siitepölyä irti. Kimalaisen voimakas tärinä jättää pienen ruskean jäljen kukkaan. Tämä merkki helpottaa pölytyksen seurantaa ja mahdollistaa kasvien pölytysaktiivisuuden seuraamisen. Yksi standardipesä voi pölyttää 6–8 viikon ajan.
Tomaattikasvien pölytyksessä kimalaisten tehokkuus on tärkeää, koska sillä on suora vaikutus hedelmien laatuun ja määrään. Onnistunut pölytys varmistaa tasaisen hedelmien kehittymisen ja vähentää epämuodostuneiden hedelmien määrää.
Pesien määrä riippuu kasvien tiheydestä ja kukintavaiheessa olevien kasvien määrästä.
Paprikan pölytys
Paprikalla ristipölytys on suositeltavaa, vaikka kukat voivat itsepölyttyä. Onnistuneesti pölytetyt hedelmät sisältävät enemmän siemeniä, mikä johtaa parempaan muotoon ja paksumpaan hedelmän kuoreen. Tämä johtuu siitä, että kimalaiset ovat tehokkaita pölyttäjiä, ja ne siirtävät siitepölyä kukasta toiseen, edistäen hedelmöitystä ja siementen kehittymistä. Kimalaisten käyttö voi vähentää epänormaalien hedelmien kehittymisen riskiä.
Yhden standardipesän käyttöikä kestää yleensä 6–8 viikkoa.
Mansikan pölytys
Kimalaiset pystyvät kuljettamaan suuria määriä siitepölyä, mikä tekee niistä erinomaisia mansikoiden pölytykselle. Kun kimalainen vierailee mansikan kukassa, se laskeutuu kukkapohjaan ja pölyttää koko emiön. Kimalaisten pölytys varmistaa, että kukkapohja kehittyy kauniiksi ja tasaiseksi marjaksi. Näin voidaan varmistaa marjojen laatu sekä vähentää epämuodostuneiden marjojen määrää. Jopa kertakäynti kukassa voi varmistaa täydellisen pölyttymisen.
Kimalaisten tehokkuus mansikoiden pölyttämisessä on erityisen hyödyllistä kasvihuoneviljelyssä. Tässä tapauksessa mansikat kasvavat kontrolloiduissa olosuhteissa, joissa luonnonpölyttäjät eivät pääse kulkemaan. Kimalaisten käyttö varmistaa, että mansikat saavat riittävän pölytyksen ja kehittyvät hyvin.
Kimalaispesät kannattaa asettaa heti paikoilleen, kun kukkia alkaa aukeamaan. Pesät on hyvä asettaa riviväleihin, jotta kimalaiset pystyvät seuraamaan rivivälejä lentäessään. Kimalaispesiä voidaan lisätä tarpeen mukaan onnistuneen pölytyksen varmistamiseksi. Pesien määrää lisätessä tulee erityisesti kiinnittää huomiota pölytysseurantaan, sillä liiallinen pölyttäminen voi aiheuttaa vaurioita kukille.
Kukkien pölyttymistä voidaan seurata emien väristä. Pölyttyminen on onnistunut, kun emiö on väriltään ruskea ja kukan terälehdet ovat pudonneet. Huonosti pölyttyneiden kukkien emiöt ovat keltavihreitä ja heteissä voidaan nähdä siitepölyä.
Onnistunut pölytys vaikuttaa myös mansikan säilyvyyteen.
Kimalaisten pölytys johtaa usein mansikan parempaan säilyvyyteen, paremman värin, alentuneen sokeri-happosuhteen ja parantuneen kiinteyden ansiosta. Onnistuneesti pölyttyneiden kukkien tuloksena hedelmät ovat suurempia ja tasalaatuisempia muodoltaan. Myös rakenne ja maku hedelmissä parantuvat.
Avomaalla tulee huolehtia pesien suojaamisesta haitallisilta tekijöiltä, kuten tuholaisilta ja eri sääolosuhteilta. Pesät tulee suojata katoksella sateen ja tuulen varalta. Pesien tulee olla myös suojassa suoralta auringonpaisteelta. Kimalaiset reagoivat pesän liialliseen kuumentumiseen väristämällä siipiään, joka on merkki siitä, että pesän tuulettaminen on paikallaan.
Uusien ja vanhojen pesien välillä on hyvä pitää välimatkaa, jotta kimalaiset eivät eksy väärään pesään. Ongelma saattaa nousta esille, jos huoneessa viljellään jatkuvasatoisia mansikkalajikkeita. Myös pesien ikäerot saattavat aiheuttaa ongelmaa.
Toimittajamme Biobest on kehittänyt ns. Bee-Coatin (polystyreenisuoja) yksittäisille pahvisille pesälaatikoille, joka on hyödyksi kevään viileissä sääolosuhteissa. Kimalaisten suojeleminen viileiltä yöllä tekee niistä aktiivisempia päivän aikana. Bee-Coatit ovat myös uudelleen käytettäviä, joten niitä voidaan käyttää myös seuraavalla kaudella. Avomaan multi-hive-pesistä polystyreenisuoja on jo valmiina.
Vadelman -ja pensasmustikan pölytys
Vadelman ja pensasmustikan pölyttäminen on hyödyllistä sekä tunnelissa että avomaalla. Molemmat marjat ovat itsepölyttyviä, mutta ristipölytys kimalaisten avulla vaikuttaa sadon määrään sekä marjojen kokoon. Vadelman pölytys eroaa mansikan pölytyksestä myös siten, että pölyttäjän on käytävä samassa kukassa useampaan otteeseen, jotta vadelma muodostuu halutunlaiseksi.
Vadelmien pölyttäminen kimalaisilla edistää hedelmien kehitystä. Kimalaiset lentävät kukasta kukkaan keräämällä siitepölyä ja levittäen sitä tehokkaasti. Tämä varmistaa, että jokainen kukka saa riittävästi pölytystä ja kehittyy hedelmäksi. Kimalaisten käyttö parantaa myös hedelmien kokoa ja makua.
Kimalaispesä tulisi asettaa paikoilleen heti ensimmäisten kukkien auettua. Kimalaispesiä voidaan lisätä onnistuneen pölytyksen varmistamiseksi. Pesien määrää lisätessä tulee olla varovainen, jotta pölyttäminen pysyy tasapainossa. Marjoihin ilmestyy usein puisen näköisiä rusehtavia laikkuja, jos pölyttyminen on ollut liiallista.
Pölyttymistä tulee seurata säännöllisesti. Vadelman pölyttyminen näkyy kukan siitepölymäärässä. Jos useampi kimalainen on vieraillut kukassa, siitepölyä ei ole enää heteissä. Pensasmustikalla puolestaan kukkien väri alkaa muuttua alkuperäisen vaaleanpunavalkoisesta rusehtavaksi. Kun pensasmustikan kukka on onnistuneesti pölytetty, sen teriö putoaa. Tämä on yleinen merkki pölytyksestä.
Kukat tuottavat sekä siitepölyä, että mettä. Vadelmalla ja pensasmustikalla ravinnesäiliön korkkia ei tarvitse pesän alapuolelta avata, koska kukat sisältävät paljon mettä, josta kimalaiset saavat tarvittavan ravinnon. Vadelma ja pensasmustikka tarjoavat luonnollisia ravinnonlähteitä kimalaisille, joten erillistä ruokintaa ei välttämättä tarvita, kun lämpötila ylittää keskimäärin 14 °C. Tämä edistää myös pesän lentoaktiivisuuden kasvua.
Omenan pölytys
On erittäin hyödyllistä käyttää kimalaisia omenan pölytyksessä, koska kimalaiset kestävät hyvin vaihtelevia sääolosuhteita. Kimalaiset pystyvät lentämään ja suorittamaan pölytystehtäviä myös alhaisissa lämpötiloissa, tuulisissa olosuhteissa sekä pilvisellä säällä. Omenapuiden kukinnan aikana kimalaiset ovat vähemmän alttiita epäsuotuisalle säälle verrattuna mehiläisiin. Lentäminen ja kukkien pölyttäminen onnistuu myös silloin, kun lämpötilat ovat alhaisempia kuin mitä mehiläiset voivat sietää. Tämä on erityisen tärkeää varhain keväällä, kun lämpötilat voivat olla vielä alhaisia.
Omena on ristipölyttyvä, jonka kimalaiset taitavat parhaiten. Omena tarvitsee ristipölytyksessä siitepölyä toisesta saman lajin yksilöstä tai toisesta lajikkeesta. Onnistunut pölytys takaa hyvän sadon.
Kunnollinen pölytys lisää myös omenoiden siemenmäärää, joka vaikuttaa suoraan laatuun ja sadon kasvuun.
Omenan kukasta on vaikea suoraan päätellä, onko se pölyttynyt vai ei, pelkästään sen perusteella, miltä kukka näyttää. Kukkien ulkonäkö voi vaihdella lajikkeittain, ja vaikka kukka näyttäisi terveeltä, se ei välttämättä tarkoita automaattisesti onnistunutta pölytystä. Pölytystapahtuma ja sen onnistuminen tapahtuvat enemmän kukkien sisällä. Paras tapa arvioida omenapuun pölytys on seurata hedelmien kehittymistä. Jos pölytystä ei ole tapahtunut tai se on ollut riittämätöntä, hedelmät voivat jäädä pienikokoisiksi, epätasaisiksi tai ne voivat pudota ennenaikaisesti.
Pesä tulee asettaa lähelle haluttua pölytysaluetta. Paras on asettaa pesä maata korkeammalle, jotta sinne ei pääsisi ei toivottuja vierailijoita, kuten muurahaisia. Pesät tulee myös suojata eri sääolosuhteilta, kuten katoksella sateen yllättäessä ja tuulen varalta. Pesien tulee olla myös suojassa suoralta auringonpaisteelta. Jos tarhalla on käytössä myös mehiläisiä, ei pesiä saa sijoittaa vierekkäin. Muutoin mehiläisistä saadaan ne ei toivotut vierailijat.
Jäikö jokin mietityttämään? — Ei hätää!
Haluamme jakaa omaa ja yhteistyökumppaneidemme asiantuntemusta ja auttaa asiakkaitamme menestymään. Ota yhteyttä, niin autamme sinua saavuttamaan parhaan mahdollisen ratkaisun.
Kaipaisitko lisätietoa tietystä aiheesta? Voit ehdottaa aihetta sähköpostiosoitteeseen kaisla.gronroos@helle.fi
Lue lisää some-tileiltämme
